Muistokulttuuri Saksassa: vaarallinen käännekohta?

Muistokulttuuri Saksassa: vaarallinen käännekohta?

Muistelukulttuuri Saksassa on tällä hetkellä tulilinjalla. EVZ-säätiön hankkeen nykyinen tutkimus osoittaa, kuinka väestön näkemys natsien menneisyydestä on muuttumassa. Tähän liittyvät kysymykset vaikuttavat laajasti ja koskettavat saksalaista identiteettiä; itse asiassa ne koskettavat yhden sodanjälkeisen ajan keskeisistä teemoista: menneisyyden kanssakäymistä.

Viime viikkoina on käyty lukuisia keskusteluja Saksan moraalisista haasteista. [Freitag] raportoi, että ihmiset Saksassa ovat yhä enemmän sitä mieltä, että he voivat tehdä eräänlaisen "lopun" natsirikoksille. Noin 38,1 prosenttia muistiotutkimukseen osallistuneista on tätä mieltä, vaikka tämä suuntaus on erityisen havaittavissa keski-ikäisten ja AfD:n äänestäjien keskuudessa. Huolestuttava merkki siitä, että omaan historiaan pääseminen ei ole enää kaikkien mielestä tarpeellista.

Holokaustin rooli saksalaisessa identiteetissä

Syyllisyydestä ja vastuusta käytävässä keskustelussa holokausti on edelleen keskeinen osa saksalaista identiteettiä. Kuten [EVZ-säätiö] korostaa, tämän pimeän ajan käsitteleminen on olennainen osa valtion legitiimiyttä ja sitä opetetaan kouluissa ja julkisissa muistotilaisuuksissa. Mutta juuri tätä keskustelua pidetään yhä enemmän ongelmallisena. On ääniä, jotka arvostelevat saksalaista muistokulttuuria valikoivana ja vaativat laajempaa näkökulmaa, joka sisältää myös muita historiallisia epäoikeudenmukaisuuksia - kuten Saksan siirtomaamenneisyyttä.

Tutkimuksessa näkyy myös se, että kansallissosialistien rikosten muisto on nyt stressaava laajassa väestössä. 43,6 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoi, että he keskittyisivät mieluummin nykyisiin ongelmiin kuin jatkaisivat menneisyyden käsittelemistä. Tämä asenne heijastuu tunteeseen, että juutalaisia ​​vastaan ​​tehtyjä rikoksia "saatetaan edelleen saksalaisia ​​vastaan".

Nykyajan haasteet

Vallitsevan poliittisen ilmaston arvio osuu erityisen vakavaan sävyyn: Veronika Hager EVZ:stä luonnehtii tutkimuksen tuloksia "muistokulttuurin käännekohtaksi". Vaaralla, että kansallissosialismia pidetään pelkkänä historiallisena aikakautena, jolla ei ole yhteyttä nykyhetkeen, on perustavanlaatuinen merkitys. Tätä taustaa vasten on myös havaittavissa oleva huoli siitä, että juutalaisen yhteisön kriittiset äänet, jotka vaativat tukea humanitaariselle avulle, ovat menettämässä näkyvyyttä.

Tämä keskustelu herättää kysymyksen: Miten Saksan tulisi suhtautua vastuuseen? Vaikka Saksa toimittaa Israelille aseita, joita käytetään konfliktissa Gazan siviilejä vastaan, humanitaarisen avun odotus on vaikea sovittaa yhteen muistokulttuurin kanssa. Kuva muistosta, joka kattaa monia elämän realiteetteja, jää liian usein keskeneräiseksi.

Aikana, jolloin omaan historiaan sopeutuminen koetaan monille stressaavana, on tärkeää luoda muistokulttuuri, joka ei ainoastaan ​​auta sopeutumaan menneisyyteen, vaan myös edistää oikeudenmukaisuuden tunnetta nykyisyydessä. Tällainen prosessi vaatii jatkuvaa pohdintaa ja avointa keskustelua.

Yhteenvetona voidaan todeta, että saksalainen muistokulttuuri on jatkuvassa muutosprosessissa. Olennaista on, että se ei kata vain holokaustin historiaa, vaan tarjoaa myös tilaa ristiriidalle ja monimuotoisuudelle oman kansallisen kertomuksen sisällä. Tämä on ainoa tapa muuttaa ylpeys myöhäisestä vastakkainasettelusta historian kanssa eriytetyksi ja hyväksyttäväksi osaksi saksalaista identiteettiä.