Vuosien konfliktit: Tapa rauhaan Lähi -idässä on edelleen epävarma

Vuosien konfliktit: Tapa rauhaan Lähi -idässä on edelleen epävarma

Gazastreifen, Palästina - Israelin ja Palestiinan konflikti on tragedia, joka on vaatinut lukemattomia ihmishenkiä vuosikymmenien ajan ja aiheuttanut lukuisia geopoliittisia jännitteitä. Konfliktin juuret palaavat vuoden 1947 YK: n päätökseen, kun Palestiina oli tarkoitus jakaa juutalaiseen ja arabivaltioon. Israelin osavaltio julistettiin 14. toukokuuta 1948, jota arabimaat eivät tunnustaneet. Tämä johti Palestiinan sotaan 15. toukokuuta 1948, joka kesti tammikuusta 1949 saakka ja päättyi Israelin voittoon, joka valloitti noin 40% arabeille alun perin tarkoitettujen alueiden alueesta. Arvioiden mukaan yli 6000 israelilaista ja 6000 arabia kuoli tässä sodassa. Tulossopimus, joka allekirjoitettiin 24. helmikuuta 1949, oli ensimmäinen askel kohti de-eskalaatiota. Siitä huolimatta konflikti pysyi kireänä, lukuisilla konflikteilla, kuten kuuden päivän sota 1967 ja Jom-Kippurin sota 1973, jolle oli ominaista yllätyshyökkäys Egyptin ja Syyrian.

Konfliktin historiassa ratkaiseva hetki oli Oslon rauhanprosessin alku vuonna 1993, kun Jassir Arafatin ja Israelin johtama Palestiinan poikkeusjärjestö (PLO) pääministeri Yitzhak Rabin Washington D.C. allekirjoittivat ensimmäiset Oslo -sopimukset. Nämä sopimukset edustivat käännekohtaa, koska Israel tunnusti PLO: n palestiinalaisten edustajana ja sitoutui jakamaan alueen. Perussopimus perustui "rauhan maa" -periaatteeseen, ja sen pitäisi mahdollistaa palestiinalaisten väliaikaisen itsensä hallinto Gazan kaistalla ja Länsirannalla sekä Israelin joukkojen porrastettu vetäytyminen. Israelin kansallisen uskonnollisten uudisasukkaiden ja uskonnollisesti motivoituneiden ryhmien sekä Palestiinan alueilla vastustusten vastustus oli kuitenkin myös huomattavaa vastustusta.

Osloer -sopimukset ja niiden haasteet

Oslon sopimukset nimettiin Norjan pääkaupungin mukaan, missä ensimmäiset salaiset neuvottelut käytiin. Mahmoud Abbas ja Shimon Peres allekirjoittivat 13. syyskuuta 1993 ensimmäisen sopimuksen, ja symbolinen kädenpuristus Arafatin ja Rabinin välillä tuli tunnetuksi maailmanlaajuisesti. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan tuoneet toivottua vakautta. Vuonna 1995 murhatessa murhattiin korkean valvontapoliitikot, kuten Yitzhak Rabin, vaativat rauhanneuvotteluja. Rabinin kuoleman jälkeen Benjamin Netanyahun johdolla oli poliittinen pysähtyminen, joka horjutti rauhanprosessia.

Pysyvää rauhaa koskeviin neuvotteluihin liittyi edelleen takaiskuja. Camp David II osui 2000 kiistanalaisista aiheista, kuten Jerusalemin asemasta ja pakolaiskysymyksestä. Toisen Intifadan puhkeamisen jälkeen vuonna 2000 toiveet rauhaan höyrytettiin edelleen. Kansainvälisten toimijoiden ryhmä vuonna 2002 oli kuitenkin melkein elvyttänyt prosessia "etenemissuunnitelman" esittämällä. Nämä asiakirjat yrittivät neuvottelujen uutta herättämistä tekemättä huomattavaa edistystä.

Nykyinen kehitys ja humanitaariset kriisit

Konflikti on lisääntynyt jälleen viime kuukausina. Hamas aloitti 7. lokakuuta 2023 Israeliin yllättävän hyökkäyksen, joka toi kauheita seurauksia, mukaan lukien noin 1200 kuolemaa ja yli 250 panttivankeja. Seurauksena on, että Gazan kaistale kokenut humanitaarisen katastrofin, jossa on kymmeniä tuhansia kuolleita, mukaan lukien monet naiset ja lapset, virallisten raporttien mukaan. Israelin armeijan konflikti ja toistuvat väkivaltaiset yhteenotot ovat edelleen kyseenalaistaneet nykyisten Oslon sopimusten täytäntöönpanon. Sopimuksista ja kansainvälisistä ponnisteluista huolimatta rauhanomainen ratkaisu konfliktiin on edelleen saavutettavissa ja kestävän ratkaisun tarve kiireellisempi kuin koskaan.