Leipzigin kahvila Zum Arabian Coffe Baum juhlii avajaisiaan!

Leipzigin kahvila Zum Arabian Coffe Baum juhlii avajaisiaan!

Leipzigin luultavasti kuuluisin kahvila, "Zum Arabian Coffe Baum", on vihdoin avannut ovensa kuuden vuoden remontin jälkeen. Avaaminen ei ole vain ilo kahvin ystäville, vaan myös kunnianosoitus laitoksen pitkälle historialle, joka on yksi Euroopan vanhimmista kahviloista. Tiistaista lähtien vierailijat voivat uppoutua kahvin maailmaan ja opastettua pysyvän näyttelyn läpi 15 historiallisessa huoneessa. Tämä Deutschlandfunk Kulturin tutkimus korostaa ensiluokkaisia ​​aiheita, jotka vaihtelevat 1700-luvun aiempien kahvilasäännösten tiukoista liittovaltion kulttuureista.

Jokainen, joka tulee tähän historialliseen paikkaan, tuntee vaikutteita kuuluisilta vierailta, kuten Johann Sebastian Bachin ja Robert Schumannin, jotka kerran yöpyivät täällä. Myös kirjailijat, kuten Gotthold Ephraim Lessing ja Erich Kästner, löysivät tiensä tähän arvostettuun kahvilaan. Museon uudelleen avaaminen ruokasalin yläpuolella on loistava tilaisuus tutustua kahvin historiaan sen kaikilla puolilla ja nauttia historiallisesta tunnelmasta.

Katsaus DDR:n kahvikriisiin

Näyttelyn keskeinen teema on DDR:n kahvikriisi, joka palaa pöytään 1970-luvun lopulla. Kriisi johtui korkeiden maailmanmarkkinahintojen ja kahvipulan aiheuttamista toimitusvaikeuksista jopa Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä. DDR:n kahvikriisistä kertova Wikipedia-sivu tarjoaa tietoa siitä, kuinka kahvista tuli väestön keskuudessa välttämätön hyödyke. Kahvi oli 1970-luvulle asti tärkeä erä DDR:n kotitalouksien budjetissa, ja kansalaiset käyttivät rakkaan kahviinsa huimat 3,3 miljardia markkaa vuodessa.

Kahvin kriisi alkoi vuonna 1976, kun maailmanmarkkinahinnat nousivat jyrkästi Brasilian epäonnistuneen sadon jälkeen. DDR joutui käyttämään lähes 700 miljoonaa markkaa vuodessa kahvin tuontiin, mikä painoi päätöksentekijöitä. Tämän puutteen voittamiseksi DDR:n johto etsi vaihtosopimuksia vastatakseen kahvin kysyntään. Jopa aseet ja kuorma-autot vaihdettiin vihreään kahviin ja energiavaroihin.

Kahvi poliittisena kysymyksenä

Kahvikriisin vaikutukset ulottuivat paljon pidemmälle kuin kuuman juoman tarjonta. Kahvikysymyksestä tuli korkeimman tason poliittinen kysymys, kuten [Academia.edu-tutkimuksessa](https://www.academia.edu/26716557/Kaffee_in_der_DDR_Ein_politikum_ersten_Ranges_In_Kaffeewelten_Historische_Perspekti ven_auf_im_20eine_ Jahrhundert_Hg_Christiane_Berth_Dorothee_Wierling_Volker_W%C3%BCnderich_G%C3%B6ttingen_2015_225_247) on selvennetty. Kahvin kulutus ei ollut pelkästään nautintokysymys, vaan myös sosiaalinen ja taloudellinen kysymys, joka vaikutti monien ihmisten arkeen. Liittotasavallan sukulaisilta saadut lahjat kattoivat runsaat 20 % kahvin tarpeesta, mikä tekee selväksi, että se ei ollut vain juoma, vaan myös elintaso symboli.

DDR:n poliittinen johto salli rajattoman määrän kahvin kulutusta länsimaisista pakkauksista, ja samaan aikaan kahvikriisin vastaiset mielenosoitukset ja vetoomukset olivat äänekkäitä väestön keskuudessa. Vuoden 1978 jälkeen kahvin hinta normalisoitui, mutta aihe pysyy ankkuroituna kollektiiviseen muistiin ja saa varmasti uutta sysäystä "Zur Arabian Coffe Baumin" -museon uudelleen avaamisen myötä.