Suru ja uudet alkut: Leski Ralf etsii rakkautta ja ymmärrystä

Suru ja uudet alkut: Leski Ralf etsii rakkautta ja ymmärrystä

Rakkaan menetyksen sureminen voi joskus olla suuri emotionaalinen haaste, varsinkin kun ikää tulee. Ralf Draeger, 63-vuotias leski pienestä kylästä lähellä Prenzlaua, tietää tämän tunteen aivan liiankin hyvin. Hän menetti vaimonsa Kerstinin kaksi vuotta sitten, ja sen jälkeen hän on usein tuntenut itsensä yksinäiseksi. "Minua ei ole luotu olemaan yksin", hän myöntää ja muistelee yhdessä vietettyä aikaa melkein joka päivä.

Katsellaan taaksepäin hän muistelee vuosia, jolloin he rakensivat yhdessä talon, hoitivat puutarhaa ja ostivat auton. Yhtäältä nämä muistot tuovat iloa, mutta toisaalta ne tuovat myös tietoisuutta menetyksestä, joka on jättänyt aukon hänen elämäänsä. Vaikka hänen aikuinen tyttärensä ja kaksi lastenlasta tukevat häntä, Draeger kaipaa myös uutta suhdetta. Mutta ei ihan kuka tahansa: "Etsin kumppania, joka ei korvaa vaimoani, mutta joka on myös valmis elämään uudelleen", hän kuvailee toivettaan.

Surun selviytyminen vanhuudessa

Samalla kun Draeger etsii uutta kumppania, tutkimus osoittaa, että monet leskeksi jääneet ihmiset myös tuntevat halua uuteen suhteeseen tietyn ajan kuluttua. Asiantuntijat kuvailevat tätä ajanjaksoa usein osaksi yksittäistä suruprosessia, joka voi kestää jopa vuoden tai kauemmin. Tärkeitä kumppaneita näissä vaiheissa ovat sukulaiset ja ystävät, jotka voivat samaistua emotionaalisiin ylä- ja alamäkiin. Loppujen lopuksi jokainen sureva ihminen käy läpi eri vaiheita, kuten shokin, kivun, vihan ja lopulta hyväksymisen. Tämän vahvistaa myös helpphone.de-sivustolla julkaistu artikkeli, jossa korostetaan ikäihmisten surun käsittelemisen emotionaalista haastetta.

"Suruni tuntuu usein asteittaiselta prosessilta. Joskus on vain vaikeaa puhua omista tunteistaan", myöntää Draeger. Hyödyllisiä strategioita surun selvittämiseksi ovat muistojen säilyttäminen tai ajatusten vaihtaminen samanhenkisten ihmisten kanssa. Draeger päätti kokeilla uusia harrastuksia ja matkustaa ympäri maailmaa. Muistot aikaisemmista matkoista Teneriffalle, Maltalle ja Kapkaupunkiin vahvistavat tätä tarvetta.

Toiveita tulevaisuutta varten

Draeger kuvailee itseään hiljaiseksi, miellyttäväksi mieheksi, joka nauttii kalastuksesta ja ei tupakoi. Eläkkeelle jäätyään ensi vuonna hän toivoo voivansa käyttää aikaa paitsi itselleen, myös uudelle kumppanuudelle. "Haluan luoda rakastavan kodin, joka on jälleen täynnä elämää", hän tiivistää syvimmän toiveensa. Parvekkeesta, jonka hän aikoinaan jakoi vaimonsa kanssa, tulisi jälleen tulla turvapaikka hänen niin kaipaamina hiljaisina iltoina.

Etsinnät ovat jo alkaneet, ja Ralf Draeger pysyy optimistisena: "Toivon ihanaa naista, joka on myös menettänyt kumppaninsa ja on valmis nauttimaan elämästä jälleen täysillä." Hänen tarinansa ei ole vain yksilöllinen, vaan se edustaa myös monia iäkkäitä ihmisiä, jotka menetyksen jälkeen haluavat löytää rohkeutta katsoa jälleen eteenpäin ja ottaa uusia polkuja.

Hänen halunsa löytää inhimillinen turvallisuus on vahva merkki siitä, että vaikka surulla on paikkansa elämässä, polku takaisin onneen on vielä edessä. Tämä on tarve uuteen alkuun ja merkittävä toivo täyteläisestä elämästä yhdessä.