14 vuotta NSU:n paljastuksen jälkeen: Varjo Mecklenburg-Vorpommerin ylle

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

Artikkeli korostaa Mecklenburg-Vorpommernin roolia NSU-kompleksissa ja verkoston rasistisia rikoksia.

Der Artikel beleuchtet die Rolle Mecklenburg-Vorpommerns im NSU-Komplex und die rassistisch motivierten Verbrechen des Netzwerks.
Artikkeli korostaa Mecklenburg-Vorpommernin roolia NSU-kompleksissa ja verkoston rasistisia rikoksia.

14 vuotta NSU:n paljastuksen jälkeen: Varjo Mecklenburg-Vorpommerin ylle

4. marraskuuta 2025 muistelemme yhtä Saksan historian synkimmistä ajanjaksoista: tasan 14 vuotta sitten National Socialist Underground (NSU) paljasti itsensä. Tämä äärioikeistolainen terroristiryhmä oli vastuussa sarjasta rasistisia murhia vuosina 2000–2007, joissa kuoli kymmenen ihmistä, enimmäkseen etnisiä turkkilaisia ​​ja yksi Kreikan kansalainen. Mukana oli myös saksalainen poliisi Michèle Kiesewetter. Murhat tehtiin lähietäisyydeltä äänenvaimestetulla pistoolilla ja heijastavat kylmäveristä lähestymistapaa, joka hämmentyi viranomaisia ​​vuosia.

Tähän sisältyi Mehmet Turgutin murha vuonna 2004, joka oli ainoa murha Itä-Saksassa ja tapahtui talvella. Mielenkiintoista on, että tämä tapaus oli ainoa Mecklenburg-Vorpommernin osavaltiossa, jossa NSU:n ydinkolmio tunsi olonsa kotoisaksi. Tällä Uwe Mundlosista, Uwe Böhnhardtista ja Beate Zschäpestä koostuvalla ryhmällä oli laaja verkosto, jossa oli arvioiden mukaan jopa 200 tietäjää ja kannattajia. Poliisi tutki aluksi uhrien ympäristöä, mutta sulki pois rasistiset motiivit ja epäili ulkomaista järjestäytynyttä rikollisuutta rikosten taustalla.

Monimutkainen verkko

Murhistaan ​​huolimatta NSU pystyi toimimaan huomaamatta heidän itsensä löytämiseen asti 4. marraskuuta 2011. Tämä osoittaa jälleen kerran Saksan turvallisuusviranomaisten epäonnistumisen. Poliisi käytti vääriä johtolankoja pitkään, mutta tekijät jäivät uusnatsi-ideologiansa loukkuun. NSU ei ollut vastuussa vain kymmenestä murhasta, vaan myös useista muista murhayrityksistä, pommi-iskuista ja pankkiryöstöistä. Ryhmä rahoitti toimintaansa ja tuki uusnatsijärjestöjä ryöstöillä, kuten Stralsundissa, jossa varastettiin suuria summia.

NSU:n osallistuminen on kuitenkin syvempää. David Petereit, uusnatsi-lehden "Der Weiße Wolf" toimittaja, oli mukana myös muissa äärioikeistolaisprojekteissa. Hänen kerrotaan luoneen NSU/NSDAP-CD:n, joka sisälsi 15 000 äärioikeistolaista kuvaa, ja nyt hän istuu Die Heimat -puolueen paikallisessa parlamentissa. Nämä yhteydet ovat saaneet monet epäilemään Saksan turvallisuusviranomaisten tehokkuutta, ja on viitteitä mahdollisesta yhteistyöstä liittovaltion perustuslainsuojeluviraston kanssa.

Yhteiskunnalliset reaktiot ja valitukset

Media piti murhat usein "kebabmurhina", mikä vain lisäsi uhrien epäinhimillisyyttä. Baijerin poliisia vastaan ​​esitettiin myös vakavia syytöksiä rasismin osoittamisesta tutkimuksissaan. Uhrien omaiset jopa tekivät raportin YK:lle kiinnittääkseen huomion näihin epäoikeudenmukaisuuksiin. Lisäksi vuonna 2019 perustuslain suojeluvirasto paljasti, että noin 13 000 ihmistä Saksassa luokiteltiin äärioikeistolaisiksi ja 21 290 rikosta luokiteltiin "poliittisesti motivoituneeksi rikolliseksi - oikeistolaiseksi". Monille tämä on uhka demokraattiselle perusjärjestyksellemme.

NSU-ongelman räjähdysmäinen luonne jatkuu tähän päivään asti. Äärioikeisto on edelleen suuri sosiaalinen ongelma, kuten äskettäin osoittavat COVID-19:n vastaiset mielenosoitukset, joihin osallistui myös äärioikeistolaisia. Yhteiskuntana meidän on kysyttävä itseltämme, kuinka voimme käsitellä tätä ilmiötä ja varmistaa, että menneisyyden synkät luvut eivät toistu.

Maailmassa, jossa äärioikeistolaiset ideologiat kasvavat varjossa, on erittäin tärkeää olla valppaana ja antaa uhreille ääni. Joka vuosi marraskuun 4. päivänä muistamme uhreja ja muistamme vastuun, jota kannamme yhteiskunnana.