70 vuotta Bundeswehria: yleiskatsaus perustamishistoriaan!

70 vuotta Bundeswehria: yleiskatsaus perustamishistoriaan!

Tänään 12.11.2025 muistelemme Bundeswehrin alkua, joka alkoi samana päivänä vuonna 1955, kun 101 vapaaehtoista nimitettiin sotilaiksi Ermekeilin kasarmiin Bonnissa. Liittovaltion puolustusministeri Theodor Blank piti tuolloin liikuttavan puheen, jossa hän kehotti pohtimaan menneisyyttä ja antoi uudelle armeijalle kasvot, vaikka univormupuiset sotilaat olivat pukeutuneet tummiin pukuihin toimitusten myöhästymisen vuoksi. Sen verran Bundeswehrin ensimmäisten päivien eleganssista. Presidentti Konrad Adenauer oli suurelta osin vastuussa asevoimien luomisesta. Hän vaati uusien sotilaallisten rakenteiden nopeaa perustamista, kun sotilaslainsäädännöstä keskusteltiin edelleen kiivaasti liittopäivissä. Hän laati nopeasti vapaaehtoistyön lain, jotta hän voisi todella raportoida ensimmäisistä sotilaista odottamatta perustuslain muutosta.

Pelot Saksan uudelleenaseistumisesta lisääntyivät Stalinin kuoleman jälkeen ja Neuvostoliiton kasvavien pyrkimysten yhteydessä Saksan yhtenäisyydestä. Adenauer, joka vieraili useissa vakiintuneen Bundeswehrin yhtiöissä tammikuussa 1956, korosti, että uutta armeijaa ei pitäisi kutsua "Wehrmachtiksi". Siitä huolimatta vaatimus jatkaa sotilasperinteitä oli molemminpuolinen. Blank lainasi sotilasajattelija Gerhard von Scharnhorstia puheessaan korostaakseen uuden armeijan perinnettä.

Varhaisen Bundeswehrin haaste

Upseerien, kuten Hans Speidelin ja Adolf Heusingerin, joilla molemmilla oli sotilastausta, soveltuvuus oli kiistanalainen kysymys. Jotta uusien joukkojen ylle ei lankeaisi menneisyyden varjoja, henkilöstöarviointilautakunta tarkasti upseerien hakemukset. Tutkituista 600 hakemuksesta noin 100 hylättiin. Tämä perusteellinen tarkastelu oli tarpeen, jotta voidaan vetää selkeä raja "univormussa olevan kansalaisen" itsekuvaan suhteessa perustuslain arvoihin.

Toinen elementti oli Bundeswehrin valvonta. Adenauer halusi armeijan hallituksen hallinnassa, kun taas sosiaalidemokraatit ja osa unionista vaativat suurempaa parlamentaarista valvontaa. Lopulta valvontavelvollisuus ankkuroitui perustuslakiin, joka antoi liittopäivien puolustusvaliokunnalle laajat oikeudet. Uudelleenaseistamisen perusteita lisäsivät myös Pohjois-Korean hyökkäys Etelä-Koreaa vastaan ​​ja Naton kasvavat vaatimukset, jotka vaativat 500 000 miehen joukkoja.

Kiista militarisaatiosta

Uudelleenaseistamista koskeva kysymys ei kuitenkaan ollut kiistaton. Vastarinta tuli ensisijaisesti SPD:ltä ja protestanttisesta kirkosta, jotka ilmaisivat huolensa yhteiskunnan militarisoitumisesta. Näistä huolista huolimatta asevelvollisuuden aika alkoi 1.4.1957, jolloin ensimmäiset varusmiehet saapuivat kasarmiin täydentämään Bundeswehrin henkilökuntaa. Tämän päätöksen ei edes epäilty perustuneen mihinkään vähempään kuin laajaan Saksan turvallisuuden suunnitteluun ja strategiaan.

Bundeswehrin perustasta keskusteltiin eri tavoin, ei vain julkisesti, vaan myös sisäisesti. Entiset Wehrmachtin upseerit työskentelivät käsitteellisellä perustalla ja muokkasivat Bundeswehrin ensimmäisen komentoesikunnan. Liittovaltion arkistoista saadut asiakirjat osoittavat, kuinka hienovarainen Saksan puolustuspolitiikkaa muovannut suunnittelu oli. Toisen maailmansodan jälkeen uuden Bundeswehrin ei pitänyt jatkaa Wehrmachtin perinnettä, vaan pikemminkin sopia täysin uuteen syntyvään demokraattiseen järjestykseen.

Tämä osoittaa, että Bundeswehrin ensimmäiset askeleet olivat poliittisten, sosiaalisten ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien monimutkainen vuorovaikutus. 23. toukokuuta 1949 voimaan tulleen ja vuonna 2024 75-vuotisjuhliaan viettävän perustuslain arvot muodostivat perustan uusien asevoimien identiteetille. Ikuisuuslauseke suojelee keskeisiä demokraattisia periaatteita, joiden pitäisi myös muovata Bundeswehria, joka on edelleen tärkeä.