Suche
Mein Konto
Rio Reiser: Legendaarinen esitys Itä-Berliinissä, kun muuri kaatui!
Koe Rio Reiserin historiallinen vuoden 1988 konsertti Itä-Berliinissä, joka yhdisti poliittisen vastarinnan ja musiikillisen vapauden.
Rio Reiser: Legendaarinen esitys Itä-Berliinissä, kun muuri kaatui!
1. lokakuuta 1988 DDR:n rock-skene koki unohtumattoman illan, kun legendaarinen Rio Reiser esiintyi loppuunmyytyssä Werner-Seelenbinder-Hallessa Itä-Berliinissä. Reiser, joka valloitti listat bändillään "Ton Steine Scherben" ja hymnillään "König von Deutschland" vuonna 1986, tuli Kreuzbergista Länsi-Berliinistä ja oli vastarinnan ja muutoksen symboli aikana, jolloin poliittinen letargia DDR:ssä oli käsinkosketeltavaa. Tämä raportoi rbb verkossa.
Tunnelma salissa oli sähköinen, kun yhtyeen fanit lauloivat mukana sekä vanhoja että uusia kappaleita kovalla äänellä. Erityisen tunteellinen oli kappale ”Unelma on ohi”, jonka sanoitukset heijastivat toisenlaisen todellisuuden kaipuuta ja kohtasivat läsnäolijat kysymyksen: ”Onko maan päällä maata, jossa unelma on todellisuutta?” Yleisön juhlallinen vastaus "Se ei ole tämä maa!" kuvasi DDR:n sotkuista tilannetta sekä vapauden ja muutoksen ahneutta. Esitys oli melkein kuin poliittinen manifesti, joka puki aikakauden tapahtumat sanoiksi archive.org dokumentoitu.
Esitys poliittisesti ankarassa ympäristössä
Tuolloin Rio Reiser sai mahdollisuuden soittaa Itä-Berliinissä FDJ:n kutsusta. Konsertti pidettiin DDR:n poliittisissa puitteissa, ja joitain hänen poliittisista lauluistaan, kuten ”No Power for Nobody”, ei soitettu väärinkäsitysten välttämiseksi vallanpitäjien kanssa. Yleisö ei kuitenkaan ollut vaikuttunut ja heilutteli anarko-lippuja esityksen aikana, mikä oli vahva merkki muutoksen halusta. Reiser soitti myös hittikappaleitaan "Let us be a miracle", "Stowaway" ja "Junimond" ja sai kuulijoidensa sydämet sykkimään nopeammin. Näytelmä toistettiin 2. lokakuuta lähes identtisellä ohjelmalla ja yleisöreaktioilla, mikä osoitti tällaisten kulttuuritapahtumien suuren tarpeen DDR:ssä.
DDR:ssä 1980-luvun lopulla oli ikävystyminen ja pysähtyneisyys, mutta rockskene kukoisti silti. Federal Agency for Civic Educationin mukaan rockmusiikki oli tärkeä osa nuorisokulttuuria, jonka sekä vallanpitäjät että väestö tunnustivat. Vaihto Walter Ulbrichtista Erich Honeckeriin johti rock-musiikin edistämiseen 1970-luvulla, kun SED loi teoksia, joiden tarkoituksena oli esitellä nuoria sosialistiseen utopiaan. Silti alaa seurattiin tiiviisti, ja monien muusikoiden oli hankittava lupa esiintyä julkisesti välttääkseen kokemisen uhkaksi sosialistiselle järjestykselle, kuten bpb.de teloitetaan.
Aftermath ja Ostalgie
Reiserin ulkonäön jälkivaikutukset tuntuvat edelleen voimakkaasti. Ns. "Ostalgie", nostalginen tunne DDR:tä kohtaan, on kehittynyt kommunismin kaatumisen jälkeen mielenkiintoiseksi ilmiöksi, joka ilmaistaan paitsi tapahtumien ja juhlien muodossa myös markkinoiden ja huvipuistojen kautta. Näitä muistoja täydentää taloudellinen menestys: Bertelsmann Group saavutti valtavaa myyntiä entisillä itämaisilla pop- ja rock-tuotannoilla, mikä osoittaa kuinka ajatonta ja vahvaa tämän musiikin viestit ovat.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Rio Reiserin esitys Itä-Berliinissä oli paljon enemmän kuin pelkkä konsertti. Se oli tärkeä kulttuuritapahtuma oikeaan aikaan ja toi lavalle monia ilmassa olevia politisoituneita ajatuksia ja toiveita. Muistot tästä ajasta ja itse Reiseristä elävät musiikissa ja monien vapauteen ja muutokseen pyrkivien ihmisten sydämissä.