Poikani, sotilas: Asevelvollisuuskeskustelun mahdollisuudet ja pelot

Poikani, sotilas: Asevelvollisuuskeskustelun mahdollisuudet ja pelot

Keskustelu asevelvollisuuden uudelleen käyttöönotosta Saksassa on noussut jälleen esiin. 6.11.2025 mielipiteet tästä ovat yhtä erilaisia ​​kuin Bundeswehrin palvelukseen päättävien nuorten motiivit. Esimerkki tästä on 19-vuotias Bergfeldestä kotoisin oleva Phillip Brunner, joka oli lapsena yhteydessä Bundeswehriin Berliinin kansainvälisessä ilmailunäyttelyssä. Päätös ryhtyä sotilaana ei tullut ilman huolta vanhemmiltaan, jotka ovat huolissaan riskeistä kireässä geopoliittisessa tilanteessa, jossa sotaa ei voida sulkea pois. Siitä huolimatta Brunner on vakuuttunut: "Haluan taistella vapaan ja demokraattisen maan puolesta", hän selittää saatuaan hyödyllisen kokemuksensa Bundeswehrin uraneuvoista.

Valmistuttuaan Marie-Curie-Gymnasiumista Brunner aloitti peruskoulutuksen, jolle on ominaista sen tiukka rakenne - aikaisin nouseminen, jatkuvasti vuorottelu teorian ja käytännön välillä. Kolmen kuukauden kuluttua hän päätyi vihdoin kotiyksikköönsä, insinöörijoukkoon, joka on ratkaisevassa vastuussa omien joukkojensa tukemisesta ja vihollisen estämisestä. Brunner on jo jättänyt hakemuksen palveluskautensa pidentämiseksi ja aikoo jäädä liittohallituksen palvelukseen yhteensä 13 vuotta. Hän haluaa myös aloittaa politiikan opiskelun ja on samalla tietoinen työhönsä liittyvistä riskeistä, kuten mahdollisuudesta joutua sotilaalliseen konfliktiin.

Asepalvelus: sitoutumisen ja skeptismin välillä

Mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita ajatuksesta. Finn Liebenow, 20-vuotias aikalainen, kieltäytyy asepalveluksesta. Hän ilmaisee huolensa Bundeswehrin sisäisistä hierarkioista ja arvoista. Kriittinen ääni tulee myös hänen omasta perheestään: Bundeswehrin urheiluopettaja Ivonne Gutschow suhtautuu skeptisesti yhteiskunnan negatiiviseen käsitykseen sotilaista. Hän korostaa, että sotilailla on maassa tukirooli.

Hänen poikansa Arvid aikoo vielä suorittaa asepalveluksen koulun jälkeen. Hänelle se on mahdollisuus henkilökohtaiseen kehitykseen. Hänen äitinsä huoli on ymmärrettävää, sillä hän tuntee jo sotilaita, jotka kärsivät sotatraumasta. Molemmat Gutschowit ilmaisevat yhdessä huolensa pakollisen asepalveluksen uudelleen käyttöönotosta, mutta ehdottavat, että sosiaalisen osallistumisen pitäisi olla pakollista, kun taas sotilaallinen osallistuminen voisi olla vapaaehtoista.

Logistiset haasteet

Phillip Brunner lisää, että hän pitää asevelvollisuuden uudelleen käyttöönottoa logistisesti vaikeana. Bundeswehr on heikentynyt viime vuosina, mikä vaikeuttaa entisestään uusien sotilaiden rekrytointia ja kouluttamista. Laskelma jää kuitenkin siitä, voidaanko tällainen kansallisen puolustuskyvyn vahvistamissuunnitelma toteuttaa uudelleen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että näkemykset Bundeswehristä ja asepalveluksesta vaihtelevat suuresti nuoremman sukupolven keskuudessa. Vaikka jotkut hyväksyvät haasteet, enemmistö kohtaa usein ymmärtämättömyyttä ja skeptisyyttä. Nämä keskustelut osoittavat paitsi huolestuttavan poliittisen tilanteen, myös avoimen keskustelun armeijasta ja rauhasta yhteiskunnassa. Polkua tulevaisuuteen tasoittaa paitsi nostalgiset muistot Bundeswehrista tai puhtaasti puolustuskeinot, myös ymmärrys ja rohkeus tarkastella aihetta kriittisesti.