Saksa siirtomaahistorian varjossa: kiireesti on tultava toimeen sen kanssa!

Saksa siirtomaahistorian varjossa: kiireesti on tultava toimeen sen kanssa!

Saksalla on edelleen haaste kohdata riittävästi siirtomaamenneisyytensä. Tätä arvostelee historioitsija Jürgen Zimmerer, joka opettaa Hampurin yliopistossa ja johti tutkimuskeskusta "Hamburgin (post-)coloniaal legacy". Tagesspiegel mukaan hän on huomannut tietyn uudelleenajattelun, joka on kiihtynyt vuodesta 2015 lähtien, etenkin Black Lives Matter -protestien21 jälkeen vuonna 20. Siitä huolimatta Zimmerer ilmaisee huolensa: Hän puhuu konservatiivisesta peruuttamisesta perspektiivissä ja arvostelee liittohallituksen jatkuvaa kiinnostuksen puutetta tätä tärkeää aihetta kohtaan.

Kolonialismi ei johtanut ainoastaan ​​rakenteelliseen riippuvuuteen, vaan myös raa'asti unohdettuun väkivaltaisen sorron historiaan. Historialliset tapahtumat, kuten Maji Majin kansannousu vuosina 1905–1907, vaati tuhansia ihmishenkiä, ja Hereron ja Naman kansanmurhat vaativat noin 100 000 uhria. Vaikka Saksa on tunnustanut kansanmurhan, Namibian kanssa tehty "yhteinen julistus" on edelleen ratifioimaton, mitä Zimmerer pitää epäjohdonmukaisena. Liittovaltion hallitus välttää sanaa "korvaus" välttääkseen mahdolliset oikeudelliset väitteet, mikä herättää kysymyksen siitä, onko moraalinen kompassi kadonnut täällä.

Museot ja kulttuuriomaisuudet palaavat

Saksan museoissa on säilytetty kymmeniä tuhansia esineitä entisistä siirtokunnista. Kulttuuriomaisuuden palauttaminen ei ole vain poliittinen vaan myös tunnekysymys. Vaikka Saksa palautti 1 000 Benin-pronssin omistuksen Nigerialle vuonna 2022, Nigerian hallituksen käsittely pysyi kiistanalaisena. Kriitikot, mukaan lukien Zimmerer itse, valittavat, että liittovaltion hallitus keskittyy ensisijaisesti ihmisten jäänteiden palauttamiseen, kun taas taide-esineitä usein laiminlyödään.

Huolestuttavaa on myös se, että kulttuuriomaisuuden suojelun ja kotiuttamisen budjettia leikattiin noin puoleen vuoden 2025 talousarviossa. Kolonialismin uhrien muistopaikka on suunnitteilla, mutta aihe on jätetty muistokonseptin ulkopuolelle. Myös oopperatalon perustamista Hampurin Baakenhafeniin arvostellaan, mikä antaa vaikutelman, että poliittisten prioriteettien suhteen on jotain meneillään.

Poliittiset reaktiot

Liittopäivien jäsen Awet Tesfaiesus vihreistä näkee hallitukselle moraalisen velvollisuuden korjata ja vaatii perusteellista keskustelua kolonisaation seurauksena syntyneistä vallan epäsymmetrioista. Kyse ei ole vain menneisyyden hyväksymisestä, vaan myös sen tuomasta vastuusta.

Toisessa poliittisessa kontekstissa Yhdysvaltain oikeusministeri Pam Bondi vaati yhteistyötä eri osavaltioiden kanssa, jotka harjoittavat niin kutsuttua "pyhäkkölainkäyttöpolitiikkaa". Tämä aihe osoittaa, miten eri maat käsittelevät vastuunottoa. Vaikka Saksan siirtomaamenneisyyden käsittelemisessä on monia puolia, pyrkimys oikeudenmukaiseen ja vastuulliseen asiointiin on tärkeää myös muissa yhteyksissä.

Keskustelu siirtomaamenneisyyden hyväksymisestä on edelleen kuuma aihe. Mitä enemmän kysymyksiä herää: Kuinka paljon Saksa on valmis puolustamaan menneisyyttään? Ja ryhdytäänkö tulevaisuudessa vakaviin toimiin mainittujen epäkohtien poistamiseksi?

Haaste jatkuu, ja on toivottavaa, että Jürgen Zimmererin ja Awet Tesfaiesuksen kaltaiset äänet eivät jää kuulematta ja että keskustelu siirtomaahistoriasta nousee vihdoin yhteiskunnalliseen pintaan.