Italia kieltäytyy ottamasta takaisin: Saksan siirtolaiskriisi kärjistyy!

Italia kieltäytyy ottamasta takaisin: Saksan siirtolaiskriisi kärjistyy!

Vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla Saksan maahanmuuttopolitiikka teki huomattavan määrän pyyntöjä siirtolaisten palauttamiseksi muihin EU-maihin. Welt.de:n raportin mukaan Saksa esitti 20 574 tällaista haltuunottopyyntöä, joista vain 15 % eli 3 109 siirtolaista tosiasiallisesti kotiutettiin. Tämä osoittaa, että näiden tuottojen todellinen toteutus jää usein odotusten jälkeen.

Mielenkiintoista on, että samana ajanjaksona Saksa ei esittänyt Italialle yhtään pyyntöä Dublin-menettelyn kautta, vaikka Italialle esitettiin 3 824 tällaista pyyntöä. Tämä voidaan tulkita indikaattoriksi EU:n turvapaikkajärjestelmän jännitteistä. Italia hyväksyi tällä välin 4 477 pyyntöä, joista osa oli peräisin edelliseltä vuodelta, mikä korostaa näiden palautusmenettelyjen monimutkaisuutta.

Keskipisteenä Dublin-menettely

Keskeisessä roolissa on Dublin-menettely, jonka tehtävänä on määrittää vastuu EU-maiden turvapaikkamenettelyistä. BAMF:n tietojen mukaan tämän menettelyn tavoitteena on, että vain yksi jäsenvaltio käsittelee jokaisen turvapaikkahakemuksen. Tällä pyritään hallitsemaan toissijaista muuttoliikettä Euroopassa. Prosessi on melko yksityiskohtainen ja sisältää useita vaiheita hakemuksesta ja henkilöhaastatteluista varsinaiseen vastuuvaltioon siirtymiseen.

Dublin-järjestelmän periaatteiden vahvistamiseksi järjestetään säännöllisesti Dublinin kansallisten toimistojen edustajien kokouksia. Tämä edistää vaihtoa ajankohtaisista haasteista ja tehostaa yhteistyötä myös Euroopan tasolla, EUAA raportoi.

Siirto Kreikkaan: Haaste

Erikoistapaus on palauttaminen Kreikkaan. Saksa oli tehnyt sinne 3 554 kotiuttamispyyntöä, mutta sai Ateenalta hyväksynnän vain 78 tapauksessa. Lopulta vain 20 pakolaista voitiin siirtää Kreikkaan. Nämä luvut osoittavat, että Dublin-menettelyn mukaisessa vaihdossa on vaikeuksia paitsi teoriassa myös käytännössä.

Dublin-menettely itsessään on varsin monimutkainen ja siihen liittyy tiukat määräajat. Jos siirrot eivät onnistu näissä määräajoissa, vastuu voi muuttua ja Saksan on tutkittava turvapaikkahakemus itse. Tämä asettaa yksittäisten EU-valtioiden kohtaamat haasteet turvapaikanhakijoiden käsittelyssä entistä enemmän valokeilaan.

Kaiken kaikkiaan palautusluvut ja Dublin-menettelyn toteutus heijastavat kuvaa, jolle ovat ominaisia ​​molemminpuoliset velvoitteet ja samanaikaiset haasteet. Mitä seuraavaksi tapahtuu, on jännittävää - Eurooppaan kohdistuva muuttoliikkeen paine ei lannistu, ja kysymys on siitä, kuinka tämä voidaan hallita yhdessä tulevaisuudessa.