PKK ele Irakissa: Askel rauhaan tai illuusioon?

PKK ele Irakissa: Askel rauhaan tai illuusioon?

Nordirak, Irak - Turkin kurdien konflikti on edelleen keskeinen aihe kansainvälisessä politiikassa. Vasemmanpuoleisen Van Akenin politologi ja varapuheenjohtaja kommentoi äskettäin Deutschlandfunkia kurdiliikkeessä ja sen tärkeän kansainvälisen tunnustamisen tarpeen rauhanvoimana. Erityisen huomionarvoista on, että hän on tällä hetkellä Pohjois -Irakissa ja osallistuu seremoniaan, jonka PKK: n (työntekijöiden puolue Kurdistan) hävittäjä haluaa luovuttaa aseensa sen jälkeen, kun organisaatio ilmoitti itsensä resoluutionsa ja aseellisen taistelun lopun kaksi kuukautta sitten. Näistä merkittävistä vaiheista huolimatta liittohallitus kuitenkin noudattaa PKK: n luokitusta terroristijärjestöksi. Nykyisen perustuslain suojeluraportin mukaan PKK: ta pidetään Saksan ulkomaisen ääriliikkeen suurimpana organisaationa, jossa on noin 15 000 seuraajaa.

Mutta mikä on todella konfliktin takana? PKK on taistellut noin 12 miljoonan kurdin autonomiasta Turkissa vuodesta 1984 lähtien. Siitä lähtien on kuollut yli 45 000 ihmistä ja miljoonia on karkotettu. Konflikti juuret ovat syvät, ja kansainvälinen kehitys, kuten Irakin sota ja ISIS: n eteneminen, palautettiin toistuvasti. Kurdit edustavat maan suurinta etnistä vähemmistöä ja ovat asuneet alueella vuosisatojen ajan ilman, että niitä ei koskaan kohdella kattavasti tai itsenäisesti. Varsinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen kurdit saivat väliaikaisesti oikeuden määrittelemisoikeuden, jonka Lausanne kumottiin vuonna 1923.

PKK: n rooli

Abdullah Öcalanin PKK: n perustaminen vuonna 1978 merkitsi käännekohtaa kurdi -taistelussa. Organisaatio pyrki alun perin tavoitteena rakentaa omaa kurdivaltioaan. PKK luopui kuitenkin tästä tavoitteesta jo vuonna 1993 ja on ensisijaisesti pyrkinyt kulttuurisen autonomian puolesta. Tällä hetkellä Turkissa vuonna 1999 pidätetty Öcalan vaatii poliittista ratkaisua konfliktiin ja PKK -taistelijoiden vapaan vähennyksen Turkista.

PKK: n maailmanlaajuinen ja kansallinen paine on muuttunut vuosien varrella. Irakin ja Syyrian kurdien joukkojen kansainvälinen tuki on vahvistanut heidän rooliaan stabiilisuustekijänä alueella. Samanaikaisesti Turkin konflikti leimaa etninen polarisaatio ja nationalismi, mikä tilanne vain monimutkainen. Monille kurdeille PKK: sta tuli poliittinen voima, josta on tullut myös alueellisesti tärkeä. On vielä nähtävissä, onko todellinen rauhanprosessi - mahdollisesti kansainvälisten toimijoiden ja heidän painostuksensa Turkin hallitukseen - todella ulottuvilla.

minne matka menee?

Tuleva kehitys riippuu ilmeisesti Turkin hallituksen halusta tunnustaa kurdien autonomia. Toistaiseksi sekä AKP että oppositiopuolueet hylkäävät tällaiset autonomiavaatimukset ja pitävät sitä uhkana kansalliselle yhtenäisyydelle. Kestävä ratkaisu olisi mahdollista vain, jos PKK sisältyy neuvottelutaulukkoon.

sotilaallisen toiminnan lisääntyminen ja menneisyyden retoriikka varmistavat vähän optimismia. PKK on jo aiemmin hyödyntänyt rauhanprosesseja, mikä kuitenkin epäonnistui sotilaallisten hyökkäysten ja poliittisten tukahduttamisten jälkeen palasivat asialistalle. Vahva tahto riisua ja löytää yhteinen polku näyttää tarpeellisemmalta kuin koskaan - rauhaan ja tulevaisuudelle, jossa kurdit lopulta kuullaan.

Kysymys kuuluu, todistammeko käännöstä lähitulevaisuudessa, joka tunnustaa sekä kurdin oikeudet Turkissa ja voi tarjota osallistavan rauhanomaisen ratkaisun vuosikymmenien ajan. Aika osoittaa, tarjoaako nykyinen poliittinen murros mahdollisuuden vai onko vanhoilla malleilla jälleen poliittisen vaiheen läpi.