Stasin traumat: Kuinka isät ja lapset kärsivät edelleen

Stasin traumat: Kuinka isät ja lapset kärsivät edelleen

DDR:n entisten poliittisten vankien kohtalot ovat edelleen kiireellinen kysymys vielä vuosia yhdistymisen jälkeen. Erityisesti vankeusrangaistuksen ja Stasi-vainon psykologiset seuraukset asettavat suuria haasteita monille. Tämä tulee erityisen selväksi esimerkissä Victoria Matthies, joka kertoo isänsä kestävistä traumoista, kun liittotasavallasta ostettuaan hänet "jätettiin yksinkertaisesti omiin käsiin" ilman tarvittavaa terapiaa tai apuvälineitä löytääkseen tiensä takaisin elämään. Vangit eivät usein tiedä, miten suhtautua kokemuksiinsa, mikä vaikeuttaa paljon normaaliin elämään paluuta. Traaginen esimerkki on Matthiesin isä, jota vielä vuosia vapautumisensa jälkeen piinaavat painajaiset, joissa Stasi on yhä hänen sängyn vieressä.

Erityisen masentavaa on, että Stasi tarkkaili Victoria Matthiesin isää vuoteen 1988 asti, vaikka hän asuikin jo lännessä. Tämä jatkuvan valvonnan tunne, joka menee paljon yksinkertaista tunnetta pidemmälle, on lisätodiste psykologisista arpeista, joista nämä ihmiset ovat kärsineet. Victoria kuvailee, että hänen ja isänsä välillä oli suuri etäisyys, minkä hän pitää vankeuden ja kuulustelujen seurauksista. Oli kuin osa hänen isästään ei olisi koskaan lähtenyt Bautzenista. Hänen yrityksensä halata häntä tuntui kuin halailisi "kokoista huonekalua", ja hänen isänsä ympärilleen rakentama "teräshaarniska" teki lähes mahdottomaksi päästä hänen luokseen. Emotionaalisen läheisyyden saavuttamisen vaikeudet eivät johdu pelkästään yksilöllisistä kokemuksista, vaan ne ovat osa suurempaa, kollektiivista traumaa.

Poliittisen vainon traumat

Psykologinen stressi, jolle entiset poliittiset vangit altistuvat, on valtava ja monipuolinen. Arvioiden mukaan poliittisesti vainottujen määrä DDR:ssä vaihtelee 170 000 ja yli 300 000 välillä. Jos vainon vaiheet erotetaan toisistaan, syntyy pelottava kuva: vuosina 1945–1949 noin 127 000 ihmistä kärsi massiivisista hyökkäyksistä ja äärimmäisistä olosuhteista Neuvostoliiton erityisleireillä ja vankiloissa, vaikka monet eivät selvinneet hengissä. Seuraavina vuosina DDR:n valtion turvallisuuden menetelmät siirtyivät yhä enemmän henkiseen kidutukseen. Hajoaminen Stasin strategiana, jonka tavoitteena oli horjuttaa vastustajien itsetuntoa ja tuhota luottamus ihmissuhteisiin.

Tämän käytännön surullinen vaikutus on entisten vankien keskuudessa havaitut pitkäaikaiset psykologiset seuraukset. Nykyään monet kärsivät edelleen posttraumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD), ja tutkimukset osoittavat, että kolmasosa näistä ihmisistä kamppailee edelleen vankeusrangaistuksensa jälkivaikutusten kanssa 26 vuotta yhdistymisen jälkeen. Myös poliittisesti vainottujen jälkeläiset kärsivät ja osoittavat lisääntynyttä psyykkistä stressiä.

Uhrien sosiaalinen tunnustaminen

Näistä vakavista vaikutuksista huolimatta DDR:n poliittisen vainon uhrien yhteiskunnallinen tunnustus pidetään vähäisenä. Vaikka traumaattisten kokemusten tutkimus on kehittynyt, monet kokemukset ja niiden psykologiset seuraukset jäävät tutkan alle. Ihmisen aiheuttaman tyypin II trauman analyysi poliittisesti epäoikeudenmukaisessa vankeudessa osoittaa, että kärsineiden pelkoa ja voimattomuutta muokkaavat heidän kiduttajansa mielivaltaiset toimet, jotka eivät kunnioittaneet perusihmisoikeuksia.

Victoria Matthiesin ja monien muiden vastaavia kokemuksia kokeneiden ääni on kuultava. Heidän tarinansa eivät ole vain yksilöllisiä kokemuksia, vaan myös osa kollektiivista muistia, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on jatkaa keskustelua poliittisen vainon seurauksista ja sen vaikutuksista tuleviin sukupolviin.

Monille menneisyyden ymmärtäminen on edelleen suuri haaste, eikä se saa tukea ja ymmärrystä. Kokemuksia ei voi yksinkertaisesti tukahduttaa, ja tietoisuus historian virheisiin liittyvistä jatkuvasta traumasta tulisi pitää korkealla yhteiskunnassamme.

Lisätietoja entisen DDR:n poliittisen vainon psykologisista seurauksista on [MDR]:ssä (https://www.mdr.de/nachrichten/sachsen/bautzen/bautzen-hoyerswerda-kamenz/gedenkstaette-gefaengnis-stasi-zeitzeugen-ddr-100.html).