Dresdenin ekumeeninen akatemia: yhtenäisyyden ja monimuotoisuuden symboli

Dresdenin ekumeeninen akatemia: yhtenäisyyden ja monimuotoisuuden symboli

Dresdenissä pidettiin sunnuntaina Saksan evankelisen kirkon tärkeä kokous, jossa piispa Heinrich Timmerevers keskusteli jälleen Itä-Saksan suurten kristillisten kirkkojen tiiviistä keskinäisestä yhteydestä. Timmerevers korosti, että kristittynä oleminen on mahdotonta kuvitella ilman yhteyttä muihin kirkkoihin ja kristillisiin yhteisöihin. Nämä yhteiset polut vievät takaisin DDR:n aikaan, jolloin protestanttiset yhteisöt avasivat usein kirkkonsa katolisille jumalanpalveluksille ja kirkkokuntien välillä ylläpidettiin intensiivistä vuoropuhelua. "Silloin etsimme tietoisesti keskusteluja erimielisyyksien ratkaisemiseksi ja toistensa tukemiseksi", piispa muisteli usein vaikeita aikoja, jolloin uskovat kohtasivat epäkohtia uskonsa vuoksi. Monet kertoivat arvokkaasta tuesta, jota he saivat kristityiltä tovereiltaan.

Tapahtuman erityinen kohokohta oli kutsu hääpäiville kokoontua yhteen ja jakaa koskettavia tarinoita kirkkokuntien välisistä avioliitoista. "On aika pohtia menneisyyttä ja ottaa vastuu", sanoi Timmerevers. Hän huomautti, että Dresdenissä on ekumeeninen tiedotuskeskus, joka edustaa ekumeniaa käytännössä ja symboloi vaihtopaikkaa. Hän korosti myös protestanttisten ja katolisten kristittyjen välisten ystävyyssuhteiden henkilökohtaista ulottuvuutta: "Nämä suhteet ovat arvokas aarre."

Suunniteltu ekumenian akatemia

Toinen tärkeä asialistalla oli Saksin aluekirkon ja Dresden-Meißenin hiippakunnan suunnittelema yhteisakatemian perustaminen. Tämän akatemian tarkoituksena on mahdollistaa eri uskontokuntien kristittyjen kokoontuminen yhteen, oppia toisiltaan ja edistää keskinäistä ymmärrystä. "Näemme tässä loistavan mahdollisuuden lähettää näkyvä signaali tulevaisuuteen suuntautuvalle ja merkitykselliselle seurakunnalle", Timmerevers painotti. Ekumenian merkitys etenkin yhä monimuotoistuvassa yhteiskunnassa korostuu jälleen kerran.

Tässä yhteydessä on myös mielenkiintoista huomata, että uskontojen väliset avioliitot – eri kristillisten uskontokuntien kumppaneiden väliset suhteet – ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Kun 1920-luvulla solmittiin noin 10 % kaikista avioliitoista, vuonna 1985 noin kolmannes oli eri uskonnollisia. Tämä suuntaus osoittaa, että vaikka tällaisten suhteiden esteet ovat historiallisesti olleet korkeat, niitä vähennetään yhä enemmän. Esimerkiksi Vatikaani II:ssa oli jo voimassa lukuisia sekaavioliittolain uudistuksia, jotka mahdollistivat avioliiton tietyin edellytyksin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Itä-Saksan ekumeniaan liittyvät keskustelut ja suunnitelmat eivät johda vain kirkkokuntien välisten suhteiden vahvistumiseen, vaan voivat myös edistää elävää ekumeniaa monille pariskunnille, joiden rakkaus ja sitoutuminen ulottuu kirkkokuntien rajojen ulkopuolelle. Piispa Heinrich Timmerevers ja protestanttiset ja katoliset yhteisöt joutuvat siksi jännittävän tehtävän eteen jatkaa ja aktiivisesti muokata tätä kehitystä.