Thüringen ja Saksi juhlivat 35 vuotta demokratiaa: Katse taaksepäin!
Saksi muistaa ensimmäiset osavaltioparlamentin istunnot yhdistymisen jälkeen ja korostaa demokratiaa ja historiallista vastuuta.

Thüringen ja Saksi juhlivat 35 vuotta demokratiaa: Katse taaksepäin!
25. lokakuuta 2025 Thüringen muisteli historiallista käännekohtaa: vapaasti valitun osavaltioparlamentin ensimmäinen istunto yhdistymisen jälkeen. Thadäus König, Thüringenin CDU:n osavaltioparlamentin presidentti, teki Erfurtin seremoniassa selväksi, että pelkkä demokratian vahvistaminen ei riitä. Pikemminkin on välttämätöntä toimia aktiivisesti niiden puolustamiseksi. Hänen sanansa kaikuivat läpi huoneen ja korostivat tämän tapahtuman tärkeyttä, joka alkoi 25. lokakuuta 1990 Saksan kansallisteatterissa Weimarissa. Tänä päivänä Saksin osavaltiossa muistettiin myös Saksin parlamentin ensimmäistä istuntoa. Osavaltion parlamentin presidentti Dierks puhui Dresdenissä Saksin demokratian ensimmäisessä täysistunnossa asetetuista virstanpylväistä, jotka pidettiin 27. lokakuuta 1990 Loppiaisen kirkossa.
Mutta taaksepäin katsominen ulottuu pidemmälle kuin vain yhdistäminen. Thüringenin ja Saksin demokraattisen kehityksen juuret voidaan jäljittää vuosien 1848/49 vallankumoukseen. Tuolloin luotiin Paulskirchen perustuslaki, jolla oli syvällinen vaikutus alueen perustuslailliseen kehitykseen. Monissa Thüringenin osavaltioissa luotiin parlamentaaris-perustuslailliset olosuhteet, jotka mahdollistivat vallankumouksen aikana syntyneiden poliittisten uudistusten edistämisen. Nämä muutokset olivat ratkaisevan tärkeitä kansalaisille ja vaikuttivat sellaisen poliittisen kehyksen luomiseen, joka sisälsi kansalaiset demokraattisiin prosesseihin. Erityisesti uusi vaalilaki, jossa säädettiin yleismaailmallisista, suorista, tasa-arvoisista ja salaisista vaaleista, oli todellinen edistysaskel, vaikka monet uudistukset peruuntuivatkin palautuksen aikana.
Demokratian merkitys
Königin vetoomus demokratian puolustamiseen muistuttaa, että demokraattisen yhteiskunnan vaatimukset menevät paljon muutakin kuin pelkkä äänestäminen. Historioitsijat korostavat, että yhteiskunnallinen kehitys liittyy läheisesti poliittiseen edistykseen. Pitkällä 1800-luvulla vallitsi optimismi, jolle oli ominaista toivo yhtenäisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja vapaudesta. Lakisääteisten sääntöjen ja parlamentaarisen osallistumisen tarve oli erityisen suuri keskiluokissa, jotka järjestäytyivät koettelemuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Vuoden 1848 vallankumous sai monet saksalaiset vaatimaan vapauksia, perustuslakia ja parlamenttia. Tätä pyrkimystä ohjasivat nationalistiset ja perustuslailliset virrat. Frankfurtin kansalliskokous hyväksyi keisarillisen perustuslain vuonna 1849, vaikka vallankumous kukistettiin julmasti. Siitä huolimatta monissa Saksan osavaltioissa, kuten Thüringenin alueella, otettiin käyttöön perustuslakeja, jotka tasoittivat tietä myöhemmälle demokraattiselle kehitykselle.
Katse taaksepäin kaukokatseisesti
Nykymaailmassa, kun menneisyyden kaiut jättävät edelleen jälkensä yhteiskuntaan, on tärkeää muistaa, kuinka vaikeasti voitettu demokratia on. Thadäus König ja hänen saksilainen kollegansa Dierks muistuttavat, että menneisyyden saavutuksia ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Meidän on vaalittava demokraattisia arvoja jokapäiväisessä elämässämme ja pyrittävä aktiivisesti suojelemaan niitä. Vain tällä tavalla voimme varmistaa, että esi-isien taistelut eivät olleet turhia.
Tämä jättää meille yhteiskunnalle paljon tehtävää. Nyt on meidän tehtävämme välittää ja elää vallankumouksellisissa taisteluissa ja ensimmäisissä vapaissa vaaleissa muotoiltuja periaatteita. Historia opettaa meille, että demokratia ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan jatkuva prosessi, joka vaatii jatkuvaa valppautta ja sitoutumista.