50 vuotta Erfurtin metsästöiden jälkeen: muistoja rasismista ja väkivallasta

50 vuotta Erfurtin metsästöiden jälkeen: muistoja rasismista ja väkivallasta

Erfurtissa tapahtui elokuussa 1975 yksi ensimmäisistä massiivisista rasistisista motivaatioista Saksassa toisen maailmansodan jälkeen, ja se resonoi edelleen monien selviytyneiden muistoissa. Elokuun 10. ja 13. päivän välisenä aikana levisivät aggressiiviset huhut algerialaisista sopimustyöntekijöistä, joiden väitettiin häiritsevän saksalaisia ​​naisia, erityisesti katedraaliaukiolla järjestetyn kansanfestivaalin aikana, jossa oli myös paikalla jopa 25 algerialaista. Nämä huhut johtivat siihen, että jopa 300 nuorta metsästi algerialaisia, jotka pakenivat kaupungin läpi kauheissa olosuhteissa, ja joitain jaettiin kepeillä ja sauvoilla. Kaiken kaikkiaan useat algerialaiset loukkaantuivat vakavasti näissä hyökkäyksissä ja tilanne muuttui yhä räjähdysmäisemmäksi.

Näiden mellakoiden tausta ei ollut vain huhuissa, vaan myös algerialaisten työläisten sosiaalisessa todellisuudessa. He asuivat usein kaupungin laitamilla sijaitsevissa keskusasuntoloissa ja työskentelivät usein ankarissa olosuhteissa. Kesällä 1975 noin 150 nuorta miestä Algeriasta tuli Saksaan työskentelemään hiili- ja rakennusmateriaaliteollisuudessa. DDR:n ja Algerian välinen sopimus vuonna 1974 mahdollisti tämän työvoiman tuonnin. Mutta algerialaisten integroitumista yhteiskuntaan ei suunniteltu DDR:lle, ja monilla paikallisilla oli ennakkoluuloja ulkomaalaisia ​​työntekijöitä kohtaan. Historioitsija Jan Daniel Schubert huomauttaa, että SED:n johto ei tiedottanut algerialaisten saapumisesta, mikä vahvisti entisestään ennakkoluuloja. Nämä poliittiset ja sosiaaliset erot loivat kasvualustan rasistisille hyökkäyksille.

Mellakat ja niiden seuraukset

Hyökkäysten jälkeisenä päivänä, 11. elokuuta, tilanne muuttui algerialaisille niin uhkaavaksi, että he ryhtyivät lakkoon. Erfurt oli hätätilassa. Kansanpoliisit järkyttyivät tilanteesta; hän jopa käytti koiria hyökättyjä siirtotyöläisiä vastaan. Algerialaisia ​​vastaan ​​kohdistetusta massiivisesta väkivallasta huolimatta DDR:n viranomaiset vähättelivät tapauksia. Vain viisi mellakoiden johtajaa pidätettiin ja tuomittiin, vaikka he eivät puuttuneet rasistisiin motiiveihin. Tämä tapahtui taustalla, että SED piti rasismia "kapitalististen ulkomaiden" ongelmana, kun taas rasistiset ajattelumallit olivat yleisiä yhteiskunnassa.

Erfurtin tapahtumat ovat vain osa laajempaa kuvaa rasismista DDR:ssä, jossa historiassa on dokumentoitu yli 700 rasistista hyökkäystä. Lukuisista välikohtauksista huolimatta rasismiin ja työvoiman maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä ei ole tutkittu vakavasti vuosikymmeniin. Tämä oli ensimmäinen tällainen ulkomaalaisten metsästys Saksassa sodan jälkeen, synkkä luku, jota on alettu käsitellä vasta asteittain viime vuosina.

Muisto ja katse tulevaisuuteen

11. elokuuta 2025, tasan 50 vuotta mellakoiden jälkeen, Erfurtissa järjestetään muistotilaisuudet. Selviytyneet ja heidän kannattajansa muistelevat ja valaisevat tapahtumia, jotka vaikuttavat edelleen kärsineisiin tänään. Viime vuosina näihin tapahtumiin on kiinnitetty enemmän huomiota paikallisten aloitteiden ja tapahtumien kautta. Historioitsija Schubert suunnittelee myös keskusteluja algerialaisten nykyaikaisten todistajien kanssa valottaakseen heidän näkökulmiaan.

Kaupungin muistokulttuuri tekee selväksi, että näiden tapahtumien muiston ei tule olla vain katse taaksepäin, vaan myös vetoomus suvaitsevaisempaan ja rasismin vastaiseen nyky-yhteiskunnassa. Selviytyneiden äänet ja entisten algerialaisten työläisten tarinat, kuten Mohamed Kecheroud, joka menetti yhteyden lapsiinsa, eivät ole tärkeitä vain historiallisen laskennan kannalta, vaan myös yhteisen ymmärryksen kannalta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta nykyään.

Vuoden 1975 tapahtumat on muistettava lisätäkseen tietoisuutta rasismista ja syrjinnästä yhteiskunnassa ja antaaksemme opetusta tuleville sukupolville. Tämä on välttämätöntä, jotta historia ei toista itseään. Monille se, mitä tuolloin tapahtui, ei ole vain muisto, vaan varoitus.