35 vuotta kommunismin kaatumisen jälkeen: Entiset rajat ylittävät työmatkalaiset yhdistyivät Mechower-järvellä
Luoteis-Mecklenburgin rajatarkastusten päättymisen muisto: ystävyyssuhteita rajan yli, opastettuja retkiä ja historiallisia katsauksia.

35 vuotta kommunismin kaatumisen jälkeen: Entiset rajat ylittävät työmatkalaiset yhdistyivät Mechower-järvellä
35 vuotta sitten, 30. kesäkuuta 1990, silloinen poliisipäällikkö Wolfgang May liittovaltion rajavartiostosta (BGS) raportoi viimeisellä virallisella määräyksellään. Tämä hetki ei merkinnyt vain hänen palvelustaan päättymistä Saksan sisärajalla, vaan myös symbolista loppua vuosikymmeniä kestäneille rajatarkastuksille. May vastasi osuudesta Ratzeburg-järven pohjoisreunasta Zarrentiniin. Toivoen vangitsevansa historiallisen hetken hän odotti, kunnes hänen esimiehensä oli lähtenyt kasarmista kirjoittaakseen raportin, joka, kummallista kyllä, valmistui vain kolmessa minuutissa. Siinä hän toivotti vastaanottajille hyvää vuotta 1990. Viesti oli Saksaan vuonna 1990 saapuvan muutoksen ennakkoedustaja, ei vähiten vapautensa puolesta taistelevien ja lopulta vuosien protestien jälkeen onnistuneiden kansalaisten väsymättömän sitoutumisen kautta. Nordkurierin mukaan Mayn ja entisen DDR:n rajavartijan Jens Strohscheinin välille syntyi ystävyys, kun he tapasivat Kielissä vuonna 2019 pidetyssä yhdistymisseremoniassa.
Mutta millaista oli seistä seinän toisella puolella? Jens Strohschein työskenteli tuolloin Schlagbrüggessä, eikä hän tiennyt, ketä kohtasi. Vaikka DDR:n rajavartijoille ilmoitettiin BGS:stä, BGS:n upseerit saattoivat vain arvailla, ketä he kohtasivat. Rajan avaamisen jälkeen Strohschein jatkoi asemansa Schlagbrüggessä valvomaan rajatilojen kunnostusta. Kahden entisen "vastustajan" tapaaminen osoittaa vaikuttavasti, kuinka historia voi muuttua - vastustajista tulee ystäviä, jotka tarjoavat nyt yhdessä ohjattuja retkiä rajahistoriaan. Seuraava vaellus järjestetään 26. heinäkuuta Mechower-järven ympärillä Grenzhusissa Schlagsdorfissa.
Rajan historiaa
Saksan rajahistoria on yksi Euroopan historian monimutkaisimmista ja liikuttavimmista tarinoista. Toisen maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin vuonna 1949 kahdeksi osavaltioksi: idässä Saksan demokraattiseksi tasavallaksi (GDR) ja lännessä Saksan liittotasavallaksi (FRG). Tämä yli 1 400 kilometriä pitkä raja oli tuolloin parhaiten vartioitu. Monet ihmiset muistivat tiukat tarkastukset, jotka tekivät puolen vaihtamisen erittäin vaikeaksi. Idästä länteen matkustamiseen vaadittiin usein erityislupia. Berliinin muurin murtuminen 9. marraskuuta 1989 oli seurausta DDR:n kansalaisten kasvavasta kaunasta heidän elinolojaan ja jatkuvaa sortoa kohtaan. Kesällä 1989 yli 50 000 ihmistä pakeni DDR:stä länteen, ja näkyvät tapahtumat, kuten "maanantaimielenosoitukset", johtivat hallinnon hajoamiseen.
Berliinin muurin murtumista pidetään keskeisenä hetkenä Saksan historiassa, ei vain hallinnon päättymisenä, vaan myös käännekohtana koko Euroopalle. Muutamassa kuukaudessa Saksa yhdistyi 3. lokakuuta 1990, jota nyt vietetään "Saksan yhtenäisyyden päivänä". Planet Wissen korostaa, että Berliinin muurin murtuminen ja sitä seurannut yhdistyminen ei ainoastaan päättänyt Saksan syvän jakautumisen, vaan myös yhteiskunnallisia muutoksia.
Muutoksia yhdistymisen jälkeen
Yhdistymisen jälkeisinä vuosina Saksa koki syvällisiä muutoksia. Idän ja lännen välinen raja-alue suunniteltiin uudelleen, ja monet entiset eloisat kaupungit ja yhteisöt kohtasivat rajuja mullistuksia. Asukkaat ilmoittivat äkillisistä muutoksista jokapäiväisessä elämässään matkailurakenteiden muuttuessa. Esimerkkejä tästä muutoksesta ovat A2-moottoritien "Saksan divisioona Marienborn" -muistomerkki, joka aikoinaan sisälsi keskirajalinnoitukset, ja "Green Belt" -hanke, jonka tarkoituksena on luoda luonnonvyöhyke entiselle rajalle. Puhutaanpa sitten uudesta alusta tai talouden alijäämästä, yhdistymisen vaikutukset tuntuvat vielä tänäkin päivänä.
Se, mitä 35 vuotta sitten nähtiin jäähyväisiksi menneisyyteen, on kääntynyt positiiviseksi kehitykseksi, jossa entiset raja-alueet löydetään uudelleen. Wolfgang May ja Jens Strohschein elävät tätä muutosta jakamalla aktiivisesti rajan historiaa seuraavan sukupolven kanssa, mikä symboloi eron aikana syntynyttä ystävyyttä. Opastetut vaelluksesi eivät ole vain matka historian läpi, vaan myös symboli solidaarisuudesta, joka seurasi polkua Saksan yhtenäisyyteen.