Saksi-Anhalt: Pääministeri vaatii rajatarkastuksia ja uudistuksia!

Saksi-Anhalt: Pääministeri vaatii rajatarkastuksia ja uudistuksia!

Viime päivinä keskustelut Saksan rajatarkastuksista ovat kiihtyneet. Saksi-Anhaltin pääministeri Reiner Haseloff (CDU) on väsymättä korostanut rajatarkastusten kiireellistä tarvetta ja turvapaikanhakijoiden hylkäämistä. Hän uskoo, että kansakunnalle on välttämätöntä varmistaa rajojensa koskemattomuus, ja hän vaatii mukautuksia olemassa olevaan lainsäädäntöön, jos tuomioistuimet tulevat tarkastelemaan karkotuksia. Hänen näkökulmastaan ​​tämä välttämätön toimenpide on laajemmassa poliittisessa kontekstissa, koska tällä hetkellä Sachsenissa, Thüringenissä ja Brandenburgissa ei ole absoluuttista enemmistöä demokraattisesta keskustasta, mikä mutkistaa tilannetta entisestään, kuten [fundscene.com](https://fundscene.com/sachsen-anhalt-dringt-auf-kontrollenung/fortfueder.report.

Toisaalta Rheinland-Pfalzin pääministeri Alexander Schweitzer (SPD) varoittaa, että rajavalvonnasta ei saa tulla pysyvää tilannetta. Liittoneuvoston puheenjohtaja Anke Rehlinger (SPD) on myös vaatinut Saksaa palaamaan Schengen-alueelle ilman rajatarkastuksia ja kritisoi rajavirkailijoiden tarvetta olemattomiin esteisiin. Nämä poliittisen maiseman ristiriidat tekevät selväksi, että maahanmuutto- ja turvapaikkakysymys on edelleen erittäin arkaluonteinen ja kiistanalainen.

Dublin-järjestelmä: säännöt ja haasteet

Dublin-järjestelmällä on keskeinen rooli turvapaikkahakemusten käsittelyssä. Dublin III -asetus säätelee, mikä EU:n jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksista. Se koskee kaikkia jäsenmaita sekä Sveitsiä, Liechtensteinia, Islantia ja Norjaa. Dublin-järjestelmän tavoitteena on, että hakijoiden henkilökohtainen tausta ja pakohistoria tunnistetaan ja arvioidaan vain kerran. Tavoitteena on estää Euroopan sisäinen toissijainen muuttoliike, jossa pakolaiset matkustavat toiseen maahan tehdäkseen siellä uuden turvapaikkahakemuksen. BAMF tarkistaa, onko jokin toinen valtio vastuussa turvapaikkahakemuksesta, kuten WDR raportoi.

Jos todetaan, että toinen maa on vastuussa, syntyy haltuunottovaatimus. Jos toinen valtio suostuu, siirto tapahtuu ja sitä pidetään karkotuksena. Näitä oikeudellisia puiteehtoja ei kuitenkaan aina ole helppo panna täytäntöön: vuoden ensimmäisellä puoliskolla tehtiin noin 40 000 haltuunottopyyntöä muille jäsenvaltioille, mutta vain noin 25 000 hyväksyttiin, ja itse asiassa karkotuksia oli vain noin 3 500.

Turvapaikkaprosessin määräajat ja menettelyt

Dublin-menettely on määräaikainen. Saksan viranomaisilla on kuusi kuukautta aikaa toteuttaa siirto, mutta erityistapauksissa tätä ajanjaksoa voidaan pidentää jopa puoleentoista vuoteen. Jos tämä ei tapahdu ajoissa, Saksa on vastuussa turvapaikkamenettelystä. Tämä on lisähaaste, koska oikeusperusta ja siihen liittyvät määräajat ovat monimutkaisia. Hakijat voivat nostaa kanteen BAMF:n päätöksistä, mikä voi viivyttää prosessia entisestään. On myös tärkeää, että siirtoa ei tapahdu hakijan kotimaahan vaan toiseen jäsenvaltioon, kuten osoitteessa [bamf.de](https://www.bamf.de/DE/Themen/AsylFluechtlingsschutz/AblaufAsylverfahrens/Dublin-menettely/dublin procedúra-node.html) selitetään.

Tämä poliittisten vaatimusten ja oikeudellisten haasteiden hämmentävä sekoitus osoittaa, että keskustelu turvapaikkamenettelyistä ja rajatarkastuksista Saksassa ei ole läheskään ohi. Erityisesti kärsineet maat, kuten Saksi-Anhalt, näkevät asemansa uudessa valossa ja luottavat selkeisiin toimintamahdollisuuksiin omien rajojensa turvaamiseksi. Tässä sekaisessa tilanteessa on toivottavaa, että löydetään objektiivinen keskustelu ja toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, jotka tekevät oikeutta sekä humanitaarisille velvoitteille että reaalipolitiikalle.