Lippukiista: saksalainen identiteetti ylpeyden ja jakautumisen välillä!

Lippukiista: saksalainen identiteetti ylpeyden ja jakautumisen välillä!

Keskustelu kansallisista symboleista ja niiden merkityksestä yhteiskunnalle saa tällä hetkellä suurta huomiota. Ennen kaikkea näemme yhä enemmän mustaa, punaista ja kultaista lippua, ei vain urheilussa, vaan myös poliittisissa keskusteluissa. Aiheen ajatusjohtaja Andreas Bühl korosti äskettäin, että väestössä on halu näyttää symboleja ja siten tyydyttää identiteetin kaipuu. Hän kuitenkin arvostelee sitä, että valtio ei itse toimi esimerkkinä tästä symboliikasta, ja näkee mustan, punaisen ja kultaisen lipun perustuslain ja kaikkien Saksan ihmisten suojelun symbolina. Bühl kuvailee yhteiskuntaa jakautuneeksi ja korostaa, että viimeisten 35 vuoden yhteisistä saavutuksista voi olla ylpeä. Hän toivoo, että tuleva kansallislippuihin keskittyvä mielenosoitus voi edistää yhtenäisyyttä. Reaktiot ovat kuitenkin erilaisia.

Vasemmiston valtion puheenjohtaja Katja Maurer on huolissaan tästä. Hänen mielestään ylpeyttä syntyy vain hyvällä politiikalla, ja hän kyseenalaistaa, voivatko kaikki todella kokoontua Saksan lipun taakse. Omaa elämäänsä katsellen hän tajuaa, että kaikki eivät näytä niin positiiviselta kaikkien kannalta, mikä saa hänet tarkastelemaan aihetta vivahteikkaammin.

Keskustelua ylpeydestä ja nationalismista

Marburgin yliopiston sosiaalipsykologi, professori Ulrich Wagner korostaa kansallislipun käyttöön liittyviä haasteita. Hän varoittaa niiden väärinkäytöstä ja kehottaa tarkastelemaan kriittisesti Saksan kosmopoliittisuutta. Vuoden 2006 MM-kisojen aikana yhteiskunta koki vapauttavaa kansallisvärien käyttöä, mutta sen jälkeen suuntaus kansalliseen itsekeskeisyyteen lisääntyi.

Wagner selittää, että vaikka nationalismi ja isänmaallisuus voidaan erottaa tieteellisesti, ne usein hämärtyvät arjessa. Nationalismin vaara on toisten devalvoitumisessa, kun taas isänmaallisuus kaipaa maan demokraattista kehitystä. Tilannetta pahentavat entisestään populistiset hallitukset Euroopassa, jotka edistävät nationalistisia tavoitteita ja vaarantavat siten kuvan monimuotoisesta eurooppalaisesta identiteetistä.

Yhteiskunnallinen jakautuminen ja identiteettikysymykset

Tämä keskustelu kansallisen identiteetin käsittelemisestä on tullut entistä räjähdysmäisemmäksi vuoden 1990 yhdistymisen jälkeen. Aiheet, kuten perustuslain laatiminen ja SED-menneisyyden käsitteleminen, ovat keskeisiä kohtia identiteettidiskurssissa. Myös kysymys "Mitä on saksaa nykyään?" keskustellaan kiistanalaisesti. Jürgen Habermas puhui "kaksoismenneisyyden taakasta" ja käsitteli ulkomailla heränneitä pelkoja uudesta Suur-Saksan valtakunnasta.

Nyt nousee esiin myös ongelma turvapaikanhakijoiden tulvasta ja siihen liittyvistä identiteettikeskusteluun vaikuttavista muukalaisvihamielisistä hyökkäyksistä. Esimerkki voidaan nähdä tutkimuksissa, jotka osoittavat erilaisia ​​käsityksiä kansalaisoikeuskriteereistä: Vaikka 75 % länsisaksalaisista on ylpeitä kansalaisuudestaan, Itä-Saksassa tämä on vain 50 %. Näiden identiteettikysymysten syvyys näkyy tuloksissa, joiden mukaan antisemitismi on voimakkaampaa Länsi-Saksassa kuin idässä. Tämä saattaa entisestään vaikeuttaa keskustelua koko yhteiskunnassa.

Avoin kysymys on, löytyykö ylpeä ja kosmopoliittinen Saksa. Käynnissä olevien keskustelujen pitäisi kannustaa meitä ymmärtämään kansalliset symbolit paitsi poliittisten kannanottojen lisäksi myös osana monipuolista identiteettiä, joka tarjoaa tilaa erilaisille näkökulmille ja elämän todellisuuksille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kysymykseen kansallisesta identiteetistä ei ole helppo vastata ja että eriytetty, kunnioittava keskustelu on tarpeen monella tasolla. Väite mustan, punaisen ja kullan merkityksestä voisi auttaa yhteiskuntaa kuromaan silmään vanhoja kuiluja ja löytämään uusia tapoja ymmärtää. Jotkut puoltavat ylpeyttä arvoistaan, kun taas toiset kannattavat monikulttuurista näkökulmaa, joka kattaa kaikki kansalaiset.

MDR kertoo kansallisten symbolien kaipauksesta.

RND käsittelee kansallisen ylpeyden haasteita.

bpb pohtii yhdistymisen vaikutusta kansalliseen identiteettiin.