Taistele isänmaan puolesta: Vanhat omistajat ryöstävät maarekisteritoimistoja!

Taistele isänmaan puolesta: Vanhat omistajat ryöstävät maarekisteritoimistoja!

10. marraskuuta 1989 muuri murtui ja sen mukana idän ja lännen rajat. Tämä käännekohta toi euforian ja muutoksen aallon monille itäsaksalaisille. Mutta yhdistymisen myötä ilmaantui vanhoja kysymyksiä, jotka jäivät vastaamatta. Entiset omistajat ja heidän perilliset vaativat kiinteistöjä, mistä tuli todellinen ongelma asukkaille, jotka olivat usein asuneet näissä taloissa vuosia. Taistelu omistuksesta puhkesi ja johti todelliseen myrskyyn kiinteistörekisteritoimistoissa Rügenistä Suhliin. Siellä DDR-aikana siirrettyjen kiinteistöjen käyttäjät yrittivät suojella oikeuksiaan ja samalla turvata olemassaolonsa. Nämä vaatimukset ruokkivat pelkoa. Este: vaatimukset kiinteistön palauttamisesta ennen korvausta tyrmistivät ihmisten kohtalot ja aiheuttivat katkeran konfliktin omaisuudesta ja oikeuksista. Näin Prisma raportoi yhdistymiseen liittyvistä vaikeuksista.

Hämmästyttävä esimerkki on Türken perhe Falkenseesta. Jouluna 1989 heidän luonaan vieraili mies Länsi-Berliinistä, joka teeskenteli olevansa kiinteistön ja talon omistaja ja pyysi perhettä muuttamaan pois. Oltuaan 25 vuotta talossa, josta he maksoivat 100 DDR:n markan vuokraa, johti kiihkeään riitaan, joka kärjistyi jopa puutarha-aidan kohdalla. Liittovaltion hallitus oli vaatinut entisten kiinteistöjen takaisinottoa yhdistymisen jälkeen, ja niin monet kiinteistövaatimukset tulivat jälleen akuuteiksi. Vasta kesäkuussa 1990 Saksan kaksi valtiota sopivat menettelystä ratkaisemattomien omaisuusongelmien ratkaisemiseksi, jonka DDR:n kansankamari kirjasi omaisuuslakiin 29. syyskuuta 1990: "Palautus ennen korvausta". Tämä asetus ei vain rohkaissut kotiuttamista, vaan aiheutti myös paljon epävarmuutta itäsaksalaisissa yhteisöissä.

Katkera oikeudellinen kiista

Yli kahden miljoonan hakemuksen käsittely Itä-Saksan kiinteistötoimistoissa kesti vuosia, mikä aiheutti toistuvasti yleisön kritiikkiä. Myös Türken perhe menetti kiistansa ja joutui muuttamaan pois tutusta kodistaan. Siitä huolimatta hän sai vähintään 65 000 Saksan markkaa muutos- ja kunnostustöistä, ja muutamaa vuotta myöhemmin perhe rakensi uuden kodin omalle tontilleen. Tämä osoittaa, kuinka paljon uudet omistusolosuhteet vaikuttivat elämän realiteetteihin ja kuinka moni joutui kamppailemaan uusien omistusehtojen kanssa.

Yhdistyminen ei johtanut vain henkilökohtaisiin konflikteihin. Myös keskustelu maareformista, joka oli maksanut monelle perheelle maata Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä vuoden 1945 jälkeen, nousi jälleen esille. Treuhandanstaltilla oli kiistanalainen rooli entisen DDR:n omaisuuden yksityistämisessä, eikä se sisällyttänyt uudelleensiirtoja sääntöihin. Näiden kiistojen taustalla on se, että monilta entisiltä maanomistajilta, joilla oli tehtävää natsihallinnon aikana, evättiin korvaus. Tuolloisten säännösten monimutkaisuus herättää keskustelua edelleen.

Tulevaisuuteen suuntautunut näkemys

Monista haasteista huolimatta monet perheet ovat hyväksyneet olosuhteet ja pystyneet edistämään positiivista kehitystä yhteisöissään. Yhteiskuntaekonomisti Dirk Löhr korostaa, että uusi suhde omistusoikeuksiin voisi tarjota tietyn ratkaisun eriarvoisuuteen. Perheenjäsenten takaisinostot ovat usein onnistuneita ja mahdollistavat uusien työpaikkojen syntymisen alueelle. Omaisuuden menetys, niin tuskallinen kuin se olikin, on saanut monet osallistumaan aktiivisesti uuteen yhteisöönsä ja voittamaan kaunaa.

Vuoden 1989 perintö ei ole vain menetystä ja vastakkainasettelua, vaan myös toivoa ja mahdollisuus uuteen alkuun. Viime kädessä on jokaisen asianosaisen oma asia, kuinka he kohtelevat toisiaan ja miten he ammentaakseen tarinan myönteisiä puolia. Menneisyyden haasteet eivät ole vain muokanneet meitä, vaan ne ovat myös luoneet mahdollisuuden muokata tulevaisuutta aktiivisesti.