Stasi-posti tarkistettu: Näin kirjeitä avattiin salaa!

Stasi-posti tarkistettu: Näin kirjeitä avattiin salaa!

Stasin postivalvonnasta on parhaillaan esillä mielenkiintoinen näyttely Suhlin Stasin asiakirja-arkistossa, joka tarjoaa näkemyksiä Valtion turvallisuusministeriön (MfS) salaisia ​​käytäntöjä. Miten insuedthueringen.de Raporttien mukaan Stasi avasi huomaamattomasti postia saadakseen arvokasta tietoa. Tämä tapahtui esimerkiksi automaattisten kirjeenavausjärjestelmien avulla, jotka mahdollistivat kirjekuorten avaamisen höyryllä ilman, että lähettäjät tai vastaanottajat huomasivat mitään.

Näissä valvontatoimissa ei ole vähäpätöinen osa romanttisten suhteiden kohdennettua manipulointia. Joskus kirjeitä ja paketteja jätettiin tarkoituksella toimittamatta, jotta saisi vaikutelman, että lähettäjät eivät enää olleet kiinnostuneita vastaanottajista. Tällä taktiikalla Stasi pyrki häiritsemään tai jopa lopettamaan ihmissuhteet.

Postitarkastuksen tausta

Postitarkastus käynnistettiin vuonna 1950 ja kesti syksyyn 1989. Tänä aikana Stasin työntekijät tarkastivat tuhansia kirjeitä ja paketteja yhteensä 15:ssä DDR:n kirjeenjakelutoimistossa, jotka tunnettiin nimellä "Stelle 12". He eivät olleet vain vastuussa teknisten tarkastusten suorittamisesta, vaan myös epäilyttävän sisällön arvioinnista. Erityisen arkaluontoista tietoa kopioitiin tai poistettiin, kun taas kirjeistä löytyneet länsimaisetkin rahat poistettiin, mm bpb.de muistiinpanoja.

Miten bundesarchiv.de Lisäksi koko posti oli tiukan valvonnan alaisena ja kulki erityisten keskuspostien läpi, joissa Stasin työntekijät päättivät lopulta, mitä niille tehdään. Nämä käytännöt olivat niin kauaskantoisia, että ne vaikuttivat jopa kokonaisiin kaupunkeihin tai ammattiryhmiin. Tavoite oli aina sama: havaita "kaikki vihollisen toiminta".

Tekniset apuvälineet ja henkilöstön kehittäminen

1950-luvulla postitarkastuksen painopiste oli DDR:tä kriittisten kirjoitusten etsimisessä ja väestön yleisen mielialan tallentamisessa. Mutta teknisistä työkaluista ja älykkyyden tarkistuksista tuli pian tärkeämpiä. Työntekijöiden määrä kasvoi muutamasta kymmenestä vuonna 1950 lähes 2 200:aan vuonna 1989, ja heistä yli 20 prosenttia oli naisia.

Näiden valvontatoimien tehostamiseksi henkilöstö sai jatkuvaa koulutusta ja erikoistui eri osa-alueisiin, ja kielitaito on välttämätön ulkomaanpostin lukemiseen. Vuonna 1989 postitarkastukset kohdistuivat yhä enemmän poliittiseen oppositioon ja sen toimintaan - käänne, joka korosti valvonnan huolestuttavaa laajuutta.

Vaikka DDR:n perustuslaki takasi posti- ja telesalaisuuden, Stasin käytännöt olivat suorassa ristiriidassa tämän kanssa. Kuten Suhlin arkisto osoittaa, näiden järjestelmien jälkivaikutukset ovat edelleen muistoissamme ja haastavat meidät pohtimaan yksityisyyden ja luottamuksen merkitystä.