Suche
Mein Konto
Lippujen nostaminen muistoksi: 17. kesäkuuta – vapauden kapina
Saksassa muistetaan 17. kesäkuuta 2025 vuoden 1953 kansannousua DDR:ssä, käännekohtaa sosialistista sortoa vastaan.
Lippujen nostaminen muistoksi: 17. kesäkuuta – vapauden kapina
Tiistaina 17.6.2025 liput nostetaan koko Saksassa. Tämä tehdään DDR:n kansannousun muistoksi, joka tapahtui yli 70 vuotta sitten ja jolla on edelleen erityinen paikka ihmisten sydämissä. Kuten Švaabilainen sanomalehti Raporttien mukaan liittovaltion sisäministeriö vaatii, että kaikki liittovaltion hallituksen rakennukset sekä julkisoikeudelliset yhtiöt ja säätiöt nostavat liput, jotta ne tarjoavat näkyvän muistomerkin.
Mutta mitä tapahtui sinä mahtavana päivänä vuonna 1953? Noin miljoona ihmistä nousi DDR:n ahdistavia olosuhteita vastaan. Aluksi protestina sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) 10 prosentin korotusta vastaan työnormeissa 28. toukokuuta syntyi valtakunnallinen kapina, joka raivoaa suurissa kaupungeissa, kuten Itä-Berliinissä ja Leipzigissä. mukaan Liittovaltion kansalaiskasvatusvirasto Tämä oli ensimmäinen joukkokapina Neuvostoliiton vaikutuspiirissä, kun väestö eli salassa ja sorrossa. Melkein koko väestö, mukaan lukien nuoret, ilmaisi äänekkäästi tyytymättömyytensä ja vaati hallituksen eroa sekä vapaita ja salaisia vaaleja.
Eskaloituminen ja julma tukahduttaminen
Kansankapina todella kiihtyi aamulla 17. kesäkuuta 1953. Ihmiset muodostivat mielenosoituksia samalla kun vankiloita ja poliisiasemia hyökkäsivät samaan aikaan. The Historian talo kuvailee mielenosoituksia pääosin rauhanomaisiksi, mutta tilanteen hämmentynyt SED:n johto mobilisoi neuvostojoukot, jotka vierivät Itä-Berliinin kaduille panssarivaunujen kanssa. Hätätila julistettiin ja vastaus oli julma: ainakin 55 ihmistä, mukaan lukien mielenosoittajat ja turvallisuusjoukkojen jäsenet, menehtyi. Tämän seurauksena jopa 15 000 ihmistä pidätettiin ja 1 800 mielenosoittajaa tuomittiin vuoteen 1955 mennessä.
Kapina ei jättänyt mielenosoittajiin vain surua ja surua, vaan myös vahvan yhteisöllisyyden tunteen. Tappiosta huolimatta vastarinta oli merkki tyytymättömyydestä sosialistiseen hallintoon, joka oli kärsinyt valtavista poliittisista ja taloudellisista vaikeuksista perustamisensa jälkeen. SED ei myöskään pystynyt vastaamaan väestön tarpeisiin, mikä johti toimituspulaan ja ruoan säännöstöön. Kaikki nämä ongelmat huipentuivat kesäkuun 17. päivän mielenosoituksiin.
Pysyvä perintö
Kesäkuun 17. päivää ei enää juhlittu yleisenä juhlapäivänä yhdistymisen jälkeen, mutta se ei koskaan menettänyt merkitystään kansallisena muistopäivänä. Huolimatta tämän yleisen vapaapäivän peruuttamisesta vuonna 1990, päivä säilyy elävästi ihmisten muistoissa. Hän puolustaa taistelua vapauden puolesta ja yhtenäisyyden kaipuuta, vaikka DDR:n johto herjasi kansannousuja.
Lokakuun 3. päivä vahvistettiin vihdoin virallisesti Saksan yhtenäisyyden päiväksi.
Tämän päivän hautajaismarssi ja lipunnosto eivät ole vain merkki muistosta, vaan myös kutsu taistella vapauden puolesta ja olla toistamatta menneisyyden virheitä. Vuoden 1953 kansannousu oli voimakas merkki siitä, että edes sortohallituksissa vapauden ja ihmisoikeuksien halua ei voida koskaan hiljentää.