Lippu soi muistoksi: 17. kesäkuuta - vapauden kapina

Lippu soi muistoksi: 17. kesäkuuta - vapauden kapina

Ost-Berlin, Deutschland - Tiistaina 17. kesäkuuta 2025 lippuja nostetaan koko Saksassa. Tämä tehdään GDR: n suositun kapinan muistamiseksi, joka tapahtui yli 70 vuotta sitten ja jolla on edelleen erityinen paikka ihmisten sydämessä. Kuten Schwäbische ZeiTung muistista.

Mutta mitä tapahtui tänä mahtavana päivänä vuonna 1953? Tuolloin noin miljoona ihmistä nousi GDR: n sortavia olosuhteita vastaan. Alun perin 10 prosentin sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) työstandardien korottamista vastaan ​​28. toukokuuta, valtakunnallinen kapinan kehittyivät, joka raivoaa suurissa kaupungeissa, kuten Itä -Berliinissä ja Leipzigissä. poliittisen koulutuksen liittovaltion keskuksen Tämä oli ensimmäinen joukkotutkimus Neuvostoliiton liiton vaikutusalueella, kun taas väestö asui luottamuksessa ja repressiossa. Lähes koko väestö, nuoret mukaan lukien, ilmoitti kaunaa äänekkäästi ja vaati hallituksen sekä vapaiden ja salaisten vaalien eroamista.

Kehitys ja julma tukahduttaminen

Suosittu kapinan todella nousi nopeutta 17. kesäkuuta 1953 aamulla. Ihmiset muodostuivat mielenosoitusjuniin, kun taas pidätyskeskukset ja poliisiasemat myrskyttiin samanaikaisesti. Historia kuvaavat mielenosoitukset Largely-rauhanomaiseksi. Hätätila asetettiin ja reaktio oli julma: ainakin 55 ihmistä, mukaan lukien mielenosoittajat ja turvallisuusjoukkojen jäsenet, menettivät henkensä. Seurauksena oli, että jopa 15 000 ihmistä pidätettiin ja 1800 mielenosoittajia tuomittiin vuoteen 1955.

Kapina ei vain jättänyt surua ja surua, vaan myös vahvan yhteisön tunne mielenosoittajien keskuudessa. Tappiosta huolimatta vastus oli merkki tyytymättömyydestä sosialistiseen hallintoon, joka on kärsinyt massiivisista poliittisista ja taloudellisista vaikeuksista sen perustamisen jälkeen. SED ei myöskään ollut vastannut väestön tarpeisiin, mikä johti pullonkaulojen ja ruoan annoksen toimittamiseen. Kaikki nämä ongelmat huipentuivat 17. kesäkuuta pidetyihin mielenosoituksiin.

kestävä perintö

17. kesäkuuta ei enää juhlittu lomana yhdistymisen jälkeen, mutta ei koskaan menettänyt sen merkitystä kansallisena muistopäivänä. Huolimatta tämän laillisen loman poistamisesta vuonna 1990, päivä ihmisten muistoihin on elossa. Se tarkoittaa taistelua vapauden ja yhtenäisyyden kaipausta, vaikka GDR: n johto kunnioitti kapinaa.
3. lokakuuta esiteltiin lopulta virallisesti Saksan yhtenäisyyden päivänä.

Tämän päivän hautajaismarssi ja liput ovat merkkejä muistoista, mutta myös pyyntö taistella vapauden puolesta eikä toistaa menneisyyden virheitä. Vuoden 1953 kansannousu oli voimakas merkki siitä, että jopa tukahduttamisjärjestelmissä vapauden ja ihmisoikeuksien halu ei voi koskaan hiljaa.